Sydänäänten seuranta

Synnytyksen aikainen sydänäänten seuranta antaa tärkeää tietoa lapsen voinnista. Sydänääniä voidaan seurata aika ajoin joko kätilöntorvella tai äidin vatsan päälle asetetulla CTG-anturilla. Jos sydänääniä seurataan jatkuvasti, synnyttäjän vatsan ympärille kiinnitetään vyö, jonka elektrodit yhdistyvät johdoin seurantalaitteeseen. Usein myös lapsen päänahkaan kiinnitetään elektrodi.

Tuoreen tutkimuksen mukaan 96:tta prosenttia suomalaisista alatiesynnytyksistä seurattiin elektronisesti. Näistä 62 prosentissa käytettiin kohdun sisäistä valvontaa. Yliopistollisissa ja keskussairaaloissa elektroninen valvonta oli jatkuvaa 75 prosentissa synnytyksistä ja aluesairaaloissa 50 prosentissa synnytyksistä. Luvut osoittavat elektronisesta valvonnasta tulleen yleisin toimenpide suomalaisissa synnytyksissä. 1

Jatkuva valvonta lisää keisarileikkauksia ja muita toimenpiteitä.1,2 Lapsen päähän kiinnitettävä elektrodi voi aiheuttaa infektioita.1,3 Tämän päänahkaan työnnettävän "vieterin" kivuliaisuudesta ei juuri puhuta eikä syntymätön lapsi osaa sitä ilmaista.

Synnyttäjälle on tärkeää päästä siirtymään asennosta toiseen vaivattomasti ja omin avuin. Naisille kerrotaan usein etukäteen, että sikiön elektroninen valvonta ei häiritse synnyttäjää millään tavalla, vaan liikkuminen laitteen kanssa on mahdollista. Tällä ilmeisesti tarkoitetaan, ettei synnyttäjän tarvitse maata paikallaan, vaan hän voi siirtyä sängystä keinutuoliin ja takaisin. Koneen perässä siirtyminen ei kuitenkaan ole liikkumavapautta, etenkin kun kömpelö vatsa ja kivut rajoittavat osaltaan liikkumista.

Jatkuvan elektronisen valvonnan yhteydessä synnyttäjälle laitetaan usein "tippa". Kämmenselkään teipattu tippaneula on monien mielestä kivulias ja estää konttausasennon tai eteenpäin nojaamisen. Vaikka kohdunsisäinen elektrodi ei ole äidille kivulias, tuntuu emättimessä oleva johto supistusten aikana ikävältä. Kaikki ylimääräinen epämukavuus lisää synnyttäjän stressiä. Stressihormonien erittyessä kohdun supistukset heikkenevät, synnytys pitkittyy, kohdun verenkierto heikkenee ja lapsen hapensaanti vaikeutuu. 4

Jyskyttävä-ääninen CTG-laite punaisina vilkkuvine numeroineen vie helposti isän tai tukihenkilön huomion synnyttäjästä koneeseen. Isä tuntee hallitsevansa tapahtumien kulkua, kun hän voi seurata konetta. Äiti jää huomaamatta passiiviseen, jopa avuttomaan osaan.

Kun kätilö seuraa lapsen sydänääniä torvella, hän voi luontevasti kysellä synnyttäjän vointia, rohkaista ja koskettaa. Torvella kuunneltaessa sydänäänet ja kohdun supistelu eivät näy valotaululla. Äiti saa olla oman tilansa asiantuntija, hän saa itseluottamusta ja tuntee hallitsevansa synnytystään. Kun stressitekijöitä on vähän, muuttuu äidin hormonitoimintakin synnytykselle edullisemmaksi, supistukset tehostuvat ja kivunsieto paranee. Stressitön synnyttäjä varmistaa myös lapsen hyvinvoinnin toimivalla hapetuksella ja tarkoituksenmukaisilla liikkeillä. Äidin hyvinvointi on lapsen hyvinvointia.

Tutkimustulokset viittaavat siihen, että rutiininomaisesta elektronisesta sydänäänten seurannasta ei ole hyötyä normaalisynnytyksissä, joissain tapauksissa siitä voi olla haittaa. Onkin suositeltu, että jatkuvaa seurantaa käytettäisiin vain, kun siihen on lääketieteellistä aihetta. Toivottavasti nämä suositukset otetaan huomioon ja rutiininomaista seurantaa vältetään tulevaisuudessa.

Hanna Hirvonen
hanna.hirvonen@nic.fi

1 Forssas - Hemminki. Sikiön sydänäänten valvonta synnytyksessä. Suomen lääkärilehti 1995; 32: 3480-3481

2 McCusker - Harris - Hosmer. Association of electronic fetal monitoring during labor with cesarean section rate and Am J Public Health 1988; 78: 170-1174

3 Freedman - Baltimore. Fatal streptococcus viridans septicemia and meningitis: Relationship to fetal scalp electrode monitoring. J Perinatol 1990; 10: 272-275

4 Miettinen-Jaakkola. Nainen naiselle - luonnollinen syntymä. Kääntöpiiri, Helsinki 1992