Synnytyksen ilo ja tuska

Ilo ja tuska kuuluvat jokaiseen synnytykseen. Synnyttäessään jotkut naiset tuntevat enimmäkseen tuskaa kun taas toiset voivat olla lähes hurmiossa. Molempia tunteita tarvitaan synnyttäessä. Ne ovat kuin kaksoset, sisar ilo ja veli tuska elävät lähekkäin ja seuraavat toinen toistaan. Kun ilo on hereillä, tuska nukkuu ja kun tuska on hereillä, ilo nukkuu. Molemmat yhtä vahvoja, syvä tuska ja mahtava ilo. Ja jos tuska tainnutetaan lääkkeillä, on ilokin puuduksissa.

Synnytyksen tuskan fyysinen syy on kohdun supistukset. Kun kohtu supistuu ja painaa lapsen päätä alaspäin kohdunsuuta vasten, kohdunsuu kiristyy ja kiristyy, antaa venytykselle pikkuhiljaa periksi ja aukeaa. Lapsi painuu alaspäin ja tekee lantiossa tilaa itselleen venyttämällä lantion pohjan kudoksia. Kohdunsuun venytys on niin voimakasta, ettei sitä tunnista lihasten venytykseksi vaan kivuksi ja tuskaksi.

Yleensä kipu pelästyttää: Mikä minussa on vikana? Mutta synnytyksen tuska kertoo, että synnytys on alkanut. Ihana uutinen! Vihdoinkin hän syntyy!

Synnytyksessä on rytmi: supistus ja rentoutuminen. Tuska ja lepotauko vuorottelevat. Tauon aikana on hetki aikaa levähtää ja kerätä voimia kestämään seuraava supistus, voi jopa nauraa. Tämä rytmi antaa synnytyskivulle erityisen luonteen, se ei ole tavallista kipua.

Kun kohtu supistuu, nainen tuntee valtavan voiman, joka kietoutuu hänen ympärilleen, on hänen kehossaan ja jota hän ei voi kontrolloida. Nainen keskittyy, kääntyy sisäänpäin, elää juuri ja vain tätä hetkeä. Taukojen aikana hän voi päinvastoin keskustella muiden kanssa, ajatella syntyvää lasta, odotella seuraavaa supistusta. Aika on pysähtynyt, synnytyksen voimat jylläävät.

Tuska auttaa naista. Se auttaa keskittymään, kuuntelemaan itseään ja etsimään oikeaa asentoa, sitä missä on helpompi olla juuri sillä hetkellä. On vain uskallettava antaa supistusten ja tuskan tulla. Ja muistettava rytmi: tuskan ollessa pahimmillaan helpotus on jo tulossa, lepotauko seuraavana vuorossa.

Kipu pahenee silloin kun nainen ei rentoudu, on väsynyt tai peloissaan. Jännittyneenä kohdun verenkierto ei ole paras mahdollinen, taukoa ei käytetä hyväksi hengittämiseen eikä voimien keräämiseen. Synnytyskivun kokeminen ei ole vain fyysistä, siihen vaikuttavat paljon myös naisen muut kokemukset, ympäristö ja kulttuuri, millainen asema hänellä on perheessä ja elämässä.

Voima, joka synnyttää lapsen, ei ole kontrolloitavissa. On tärkeää yrittää olla hallitsematta kehoa ja luottaa vankasti synnyttäviin voimiin, joka saattaa olla epätavanomaista nykyajan naiselle. Monelle naiselle (kuten myös miehille) on hyvin vaikeaa, ettei voi kontrolloida itseään tai itselle tapahtuvia asioita. Yleensä päivien ohjelmat on laadittu, tulevaisuuden suunnitelmat tehty, kaiken varalta vakuutukset otettu jne. Kontrollin menettäminen pelottaa naista ja hän tuntee olonsa epävarmaksi.

Nykyihminen ei tiedä, miten kipuun tulisi suhtautua ja mitä sille pitäisi tehdä. Usein onkin helppo vältellä, paeta kipua sekä myös todellisuutta. Ajattelemme, ettei kivulla ole mitään merkitystä omalle elämälle tai kehitykselle. Tämän hetkinen elämäntyyli suorastaan ruokkii ajatusta, että aina on oltava onnellinen. Niinpä ihmiset yrittävät olla onnellisia, nuoria ja täydellisiä. Todellisessa elämässä on sekä tuskaa että iloa. Pitääkseen yllä harhakuvitelmaa aina onnellisesta perheestä, ihmiset tarvitsevat alkoholia, lääkkeitä, huumeita...

Synnyttäessään nainen on alasti itsensä kanssa. Silloin paljastuu kuinka rehellinen on itselleen, hyväksyy tosiasiat ja luottaa elämän voimiin.

Syntymä on kuin ovi. Se on muutos vaiheesta toiseen. Syntymä on ovi kohdun sisäisen elämän ja elämän maailmassa välillä. Syntymässä elämä on tiivistynyt. Muutamassa tunnissa voi kokea tuskan ja ilon vaihtelun. Kun supistukset ovat voimakkaimmillaan, synnyttävä vannoo tämän olevan viimeinen kerta. Ja lapsen synnyttyä muutaman minuutin kuluttua sama nainen, nyt onnellinen äiti vähättelee tuskaansa; ehkäpä voisin synnyttää joskus toisenkin kerran. Synnytyksen ilo, ekstaasi, saa unohtamaan äskeisen tuskan. Ilo on lämmin ja hellä. Ja äiti on valmis kohtaamaan oman lapsensa, suojelemaan ja hoivaamaan häntä. Tunne on sama kuin rakastuminen.

Maarit Nykänen

The joy and pain in birthing - kolmas kansainvälinen kotisynnytys konferenssi Tukholmassa 3 - 5.10.1997 Yhteenvedon tein lähinnä kätilö Kirsten Nistedin ja kirjailija Lena Kristina Wademarkin esitysten pohjalta