Synnytysregressio

Syksyllä 95 Tampereella järjestettiin gynekologien koulutuspäivä, jossa käsiteltiin synnytyspelkoja. Esille tuoduissa tutkimuksissa oli kartoitettu raskaana olevien naisten yleisimpiä pelon aiheita. Lapsen menetyksen ja pitkittyneen kivuliaan synnytyksen lisäksi moni äiti pelkää itsekontrollin menetystä. Olisi kuitenkin aiheellista eritellä tarkemmin, miksi itsekontrollia pidetään niin tärkeänä.

Länsimainen ihminen käsittää usein itsekontrollin menetyksen hämäränä kuvana alkukantaisesti riehuvasta, valloilleen päässeestä hirviöstä, josta ei enää ole paluuta "tolkun ihmiseksi". Vaistojen ohjaama käytös mielletään usein aggressiiviseksi.

Vaistot ohjaavat kuitenkin monenlaiseen käyttäytymiseen. Itse kuvittelin viimeisessä synnytyksessäni syöksähdelleeni huoneessa seinästä seinään ja pitäneeni eläimellistä ääntä, mutta kun näin jälkeenpäin videonauhalta itseni näissä hillittömissä tilanteissa, olin tyrmistynyt: sisäinen rauha vaikutti käsin kosketeltavalta, hurja heittelehtimiseni olikin hiljaista keinuttelua ja huutoni vain huokaisuja. Tosin monet naiset todella käyttäytyvät rajustikin synnytyksen aikana, mutta tuskin kukaan käyttäytyy aggressiivisesti, ellei tunne oloaan uhatuksi. Synnytystilanteessa pinnalle pyrkivistä vaistoista luonnollisesti voimakkain on emonvaisto, käyttäytyminen, joka ohjaa äitiä tarkoituksenmukaiseen toimintaan nimenomaan syntyvän lapsen kannalta. Mikäli äiti antaa tiukan itsekontrollinsa väistyä, väistyy usein jännitys sen myötä. Itsehillinnän tilalle tulee itseluottamus, synnytyksen todellinen hallinta. Antautumalla synnytyskokemukselle äiti pystyy palaamaan alkuperäisiin voimiinsa, jotka ovat siihen saakka olleet pelon puristuksissa. Tästä palaamisesta käytetään nimitystä synnytysregressio. Nykysuomen sanakirjan mukaan regressio tarkoittaa palautumista, perääntymistä, tai geologiassa meren perääntymistä maalta ja tästä johtuvaa manneralan kasvamista. Viimeisen kielikuvan myötä syntyy ajatus meren alta paljastuvasta tukevasta maaperästä, jalansijan saamisesta. Regressio synnytyksessä ei siis merkitse alitajunnan hämärään heittäytymistä vaan paluuta alkuvoimaan, synnyttäjälle luontevien vaistojen käyttöönottoa.

Äitiyshuollon ammattilaiset ovat kaikki yhtä mieltä siitä, että rentoutuminen edistää synnytyksen kulkua ja auttaa kivun kohtaamisessa. Regressiossa oleva äiti edistää endorfiinien, omien kivunsietohormoniensa erittymistä. Usein äidistä on myös luontevaa käyttää ääntään - hyristä, huokailla ja huutaa. Äännellessään äiti rentouttaa suunsa ja nielunsa, joiden hermotus on yhteydessä lantion alueeseen. Äänenkäyttö myös ohjaa oikeaan hengitykseen, jolloin liiallisen hapensaannin tai hengityksen pidättämisen vaaraa ei ole.

Synnytysregressio on kuitenkin vaikea saavuttaa, jos ympäristö ei rohkaise siihen. Monille sairaalaympäristö on vieras ja pelottava. Kovin pienillä muutoksilla saataisiin jokainen synnytyssali miellyttävämmäksi. Jo laitteiden kätkeminen verhon taakse veisi huoneesta potilasasetelman tunnun. Toisaalta kodinomaisinkaan huone ei auta synnytysregression löytämiseen, jos ympärillä olevat ihmiset eivät rohkaise synnyttäjää. Synnytystilanne on hyvin herkkä. Pienikin tuhahdus tai tyly kommentti saattaa pysähdyttää alkaneen prosessin, ja toisaalta hellä kosketus laukaista pysähtyneen synnytyksen uudelleen käyntiin.

Synnytykseen liittyvien pelkojen käsittely on tärkeää. On kuunneltava äitejä ja keskusteltava. Mutta ennen kuin ryhdytään miettimään itsekontrollin vahvistamista pelon lääkkeeksi, kannattaa pohdiskella mitä synnytysregressio on.

Hanna Hirvonen
hanna.hirvonen@nic.fi