Kauneusko katsojan silmissä?

Lukekaa kirja `Kauneuden Myytti´. Kirja selvittää, miksi kulttuurimme ihannevartalo on nuoren tytön; nuorta vartaloa palvotaan, koska siitä puuttuu se voima, itsevarmuus ja valta, jonka vain elämänkokemus tuo. Nuori ruumis on ihailtu, koska se ei uhkaa.

`Kauneuden Myytti´ ei puhu erityisesti äitiydestä, mutta naisen ruumiista se puhuu. Se ei puhu muodonmuutoksesta, vaan muodoista, jotka eivät saa muuttua.

Seurasin sukulaistyttöni mallinuran alkuvaiheita. Tyttö esitteli muotilehdessä vaatteita kolmekymppisille, hänet meikattiin näyttämään 25-vuotiaalta, mutta hänen lankamainen vartalonsa oli edelleen 17-vuotiaan.

Kulttuurimme palvoo naisessa avutonta. Valta (valita) on usein näennäistä. Median esittämän itsenäisen, omaa elämäänsä hallitsevan naisen helmoissa eivät riipu lapset eivätkä vyötäröllä kilot.

Hesarin toimittaja Putte Wilhelmsson puhuikin osuvasti `naistenlehtifeminisminismistä´; on voitettava niin patriarkaatti kuin selluliitti.

Naisruumiin kauneutta mittaa yksi aisti. Katse hallitsee ruumistamme ja surkastuttaa muut ruumiimme aistit, emme koe omaa ruumistamme, näemme sen. Ihanneruumis on edelleen miehen ruumis, alati samana pysyvä, (näennäisen) muuttumaton. Naisen ruumis ei kuitenkaan ole sama koskaan, se muuttuu kuukaudesta kuukauteen, raskaudesta nyt puhumattakaan.

Äitiys on (potentiaalisti) anarkistinen ilmiö, sillä se rikkoo monet rajat. Lapsenhoito kyseenalaistaa teollisen yhteiskunnan aikataulut. Äitiyden muodonmuutos ylittää muuttumattoman ruumiin ääriviivat. Mutta kuinka voimme sulkea kontrolloivan silmän ja kokea rumiimme muilla asteillamme, elää aistillisesti? Osaammeko kysyä, miltä rintani ja vatsani tuntuvat?

Lähellä hoivattu lapsi elävöittää ruumiimme aistit. Lapsi rakastaa ruumistamme ehdoitta. Hän ei mittaa ruumistamme katseellaan, hän haistaa, maistaa, tunnustelee ihollaan. Rinnat ovat lapsesta aina ihanat, ne ravitsevat, lohduttavat, ovat turva, olivatpa ne lähes olemattomat tai raskaasti maata kohden. Syli on lapsesta aina lämmin.

Vuosia sitten kuopukseni surkutteli uimahallissa nuoren naisen pystypäisiä rintoja: `voi, toi täti ei oo vielä synnyttäny`. Tänään hän painaa päänsä vatsalleni, jota hän nimittää hellästi vesisängyksi.

Naomi Wolf : Kauneuden Myytti, kuinka mielikuvilla hallitaan naista. Kirjayhtymä, 1996. (alkup. The Beauty Myth, How Images of Beauty Are Used Against Women.)