Raskaus takana, Massu edessä

Olen synnyttänyt viisi kesävauvaa. Kesä on kepeiden kukkamekkojen aikaa, mutta mieli ei olekaan kepeä, kun huomaan, etten synnytyksen jälkeen mahdu yhteenkään mekoistani. On teeskentelyä väittää, ettei mieli karvastele, kun joutuu kiskomaan edelleen ylleen niitä kolmea odotusajan paitaa ja verkkaria, jotka olisi jo halunnut leikata matonkuteiksi. Lapset tarkastelevat saunassa vatsanseutuani uteliaasti: Vieläköhän sieltä syntyy jotakin? Eikä Massu ole ainoa sitkeä seuralaiseni. Massun varjossa on huomaamatta päässyt kehittymään myös Reidet, Ahteri, Sivuläskit ja Allipaasikiven Käsivarret.

Olet raskaana. Tarkkailet itseäsi odottaen malttamattomasti merkkejä pyöristyvästä Massusta. Vähitellen se alkaa hahmottua, tuo vauvan herttainen tyyssija. Paino nousee, olo on kömpelö, mutta sinullahan on hyvä syy: Massu. Massun takana tunnet olosi turvalliseksi ja kodikkaaksi.

Raskauden edetessä alat odottaa aikaa, jolloin vauva irtautuu omaksi itsenäiseksi itsekseen eikä Massua enää tarvita. Haaveilet ajasta, jolloin löydät yllesi muutakin kuin odotusajan vaatteita. Pian pääset eroon Massusta. Syntymän jälkeen siltä tuntuukin. Ihana vauva on sylissäsi, Massu litistynyt olemattomiin. Massu ei kuitenkaan ole jättänyt sinua. Et ehkä huomaa sitä vielä kömpiessäsi synnytyksen jälkeen suihkuun, et kelliessäsi imettämässä vauvaasi. Huomaat sen vasta mennessäsi suurin odotuksin vaatekaapillesi. Hellyttävä, pinkeä vauvapallo on vaihtunut turpeaksi, roikkuvaksi nahkapoimuksi.

Et ole turhamainen, vaikka kärsisitkin synnytyksen jälkeisistä muodoistasi. Minäkuva äidiksi tullessa käy läpi valtavia muutoksia, ja useimmiten oman kehon muutokset ahdistavat. Vertailukohteet ovat usein julman räikeitä. BBC:n tuottama dokumentti synnytyksen jälkeisestä masennuksesta kertoi erittäin vakavan masennuksen kokeneista naisista. Dokumentin esittämät naiset olivat huomattavan ylipainoisia. Kuitenkin kaikissa onnellista vauva-aikaa kuvailevissa lehtijutuissa poseeraavat poikkeuksellisen hoikat ja kauniit äidit. Käsiini osui synnytyksen jälkeisenä päivänä iltapäivälehti, jossa vasta synnyttänyt missi hymyili uimapuku yllään ja kuvateksti ylisti missin litteää vatsaa: "… raskaus ja synnytys eivät ole jättäneet jälkeäkään Tanjaan!" Ei ole ihme, jos masentaa, kun oma todellisuus on vallan toisenlainen. Julkisuuteen tarvittaisiin kuvia ja tarinoita pyöreistä ja roikkolihaisista naisista, jotka ylistäisivät äitiyden onnea sellaisina kuin ovat.

Luonnolla on syynsä jättää synnyttäneeseen kehoon ylimääräistä rehevyyttä. Olet varmasti imettäessäsi huomannut, miten helposti nälkä yllättää kesken ostosmatkan tai ulkoilulenkin. Iloitse lihoistasi, sillä niiden turvin elimistö varmistaa maidon riittävyyden, vaikka energian saantiin tulisi päivän mittaan tilapäisiä vajauksia. Ota käteesi kalenteri ja katso aikaa eteenpäin. Jo puolen vuoden kuluttua olet toisen näköinen. Et ehkä "ennallasi", mutta onko uuden ihmisen syntymän jälkeen kaiken oltavakaan täysin ennallaan? Vaikka missit elävätkin ilman raskauden ja synnytyksen jälkiä kehossaan, lue sinä eletty elämänvaihe omasta muodostasi. Ja opettele pitämään lukemastasi.

Hanna Hirvonen
hanna.hirvonen@nic.fi