Mitä on aktiivinen synnytys?

Aktiivinen synnytys voidaan nähdä synnytyskulttuurin yhtenä muotona, jonka mukaan synnytyksessä pyritään luonnollisen, normaalin synnytyksen kulun tukemiseen. Aktiivisessa synnytyksessä nainen on aktiivinen toimija (1), häntä ja hänen toiveitaan kuunnellaan ja kunnioitetaan ja hänen kehonsa asiantuntijuuteen luotetaan.

Aktiivisuus on ennen kaikkea henkistä asennetta, päätöksen teossa mukana olemista (1), oman kehon kuuntelemista ja vaistoon vastaamista. Aktiivinen synnytys on siis muutakin kuin fyysistä toimimista, liikkumista ja pystyasentoja (1).

Oikeus aktiiviseen synnytykseen kuuluu jokaiselle naiselle, myös korkean riskinsynnyttäjille ja sektioon meneville. Aktiivinen synnytys on siis mahdollinen myös heille, joilla synnytys on lääketieteellisesti avustettu. Aktiivinen synnytys on käsitteenä laajempi kuin luonnollinen tai luonnonmukainen synnytys eikä se sulje pois lääkkeellistä kivunlievitystä tai muita interventioita, kuten usein kuvitellaan. (1) (3)

Aktiiviseen synnytykseen valmistautuminen alkaa jo raskausaikana henkisenä valmistautumisena, asennoitumisena ja tiedon keräämisenä. Nainen ottaa selvää normaalista synnytyksestä, omista mahdollisuuksistaan vaikuttaa synnytyksen kulkuun ja perehtyy usein mm. vaihtoehtoisiin kivunlievitysmenetelmiin. Monet naiset valmistautuvat myös fyysisesti esim. harrastamalla joogaa. Nainen ikään kuin kasvaa raskausaikana kohti aktiivista synnytystä. Kannustaminen aktiiviseen synnytykseen olisi siis tärkeää jo neuvolassa. Äitiysneuvolatyöntekijät voisivat rohkaista äitejä etsimään tietoa, ottamaan selvää vaihtoehdoista ja poimimaan niistä itselleen ja perheelleen sopivalta tuntuvat asiat.

Synnytystoivelista – vaatimuslistako?

Naisen ja hänen perheensä toiveiden ja tarpeiden kuunteleminen ja kunnioittaminen on yksi oleellinen osa aktiivisuuden tukemista. Synnytyssuunnitelman/-toivelistan tekeminen raskausaikana on aktiiviseen synnytykseen liittyvä valmistautumiskeino, jolloin odottava äiti yleensä ottaa selvää normaalista synnytyksen kulusta ja mahdollista päätöksentekoa vaativista asioista. Taiwanissa tehdyn tutkimuksen mukaan synnytyssuunnitelman tehneiden naisten synnytyskokemukset olivat positiivisempia, heidän synnytykseen liittyvät odotuksensa täyttyivät paremmin ja synnytyksen hallinta oli parempi kuin vertailuryhmässä (2).

Äitien keskuudessa on hyvin erilaisia kokemuksia henkilökunnan suhtautumisesta synnytystoivelistoihin. Omien toiveiden esille tuominen vieraille ihmisille hyvin intiimissä tapahtumassa voi olla vaikeaa, joten erityisesti kätilöiden kunnioittava suhtautuminen toiveisiin on tärkeää. Synnytystoivelista/-suunnitelma antaa kätilöille ja muille synnytyksessä mukana oleville tietoa juuri tälle naiselle ja hänen perheelle tärkeistä asioista. Äidit eivät tee sitä suinkaan henkilökuntaa neuvoakseen, vaan ilmaistakseen toiveensa kirjallisesti tilanteessa jossa niitä ei välttämättä osaa tai pysty suullisesti kertomaan.

Tavoitteena vähemmän interventioita

Aktiivisessa synnytyksessä pyritään puuttumaan synnytyksen kulkuun mahdollisimman vähän ja tarpeettomia hoitotoimenpiteitä vältetään. (1) (3) WHO:n mukaan tarpeettomia toimenpiteitä normaalissa synnytyksessä on mm. peräruiskeen laittaminen, synnytyksen edistäminen, toistuvat sisätutkimukset, episiotomia ja napanuoran välitön katkaiseminen. (4) Tarpeettomien toimenpiteiden välttäminen vaatii henkilökunnalta normaalin hormonitoiminnan ja synnytysfysiologian tuntemista, tietoa ja ymmärrystä interventioiden vaikutuksesta synnytyksen kulkuun ja motivoituneisuutta synnyttäjälähtöisempään hoitotyöhön.

Työyhteisöissä on tärkeää synnytysten luonnollisuuden vaaliminen ja lisäkoulutus. Synnytyksen luonnollisuutta ja synnyttäjän aktiivisuutta tukevien hoitokäytäntöjen kehittämiseen suomalaiset synnytysyksiköt voisivat rohkeasti ottaa oppia muualta. Esimerkiksi Englannissa olevassa keskussairaalassa Milton Keynes Hospitalissa on syksystä 2010 asti työskennellyt asiantuntijakätilö, jonka työnä on mm. ohjata normaalin synnytysprosessin tukemista yksikössä, järjestää koulutuksia ja varmistaa koko henkilökunnan osallistuminen lisäkoulutuksiin. Milton Keynes Hospitalin hoitokäytäntöihin kuuluu mm. sikiön sydänäänten kuunteleminen ensisijaisesti dopplerilla tai kätilön torvella. KTG-laitetta käytetään vain silloin jos vauvan vointi vaatii jatkuvaa seurantaa. Sairaalassa ei ole keskusvalvomoa lainkaan ja kätilöt ovat synnytyksen aktiivisessa vaiheessa koko ajan synnyttäjän luona. Suomalaisen Merja Thomaksen johtamassa yksikössä on ”koettu tarpeelliseksi se, että kaikki kätilöt saavat jokapäiväisiä muistutuksia siitä, miten synnytys pysyy ja voidaan pitää normaalina”. (5)

Synnyttäjien riskiluokittelun ulottaminen neuvoloista myös synnytyssairaaloihin voisi ennaltaehkäistä hoitokulttuuria, jossa kaikki synnyttäjät hoidetaan mahdollisina riskisynnyttäjinä ja samoilla rutiineilla. Erityisen hyödyllistä riskiluokittelu olisi keskus- ja yliopistosairaaloissa, joihin tulee sekä matalanriskin että korkeanriskin synnyttäjiä.

Ruotsissa tehdyssä tutkimuksessa huomattiin, että riskiluokittelun puuttuminen synnyttäjän tullessa sairaalaan ja valmius lääketieteellisiin puuttumisiin saattoi vaikuttaa hoidon tasoon ja aiheuttaa tarpeettomia hoitointerventioita. Tutkimuksen mukaan potilastiedoissa oli paljon rutiini iv-nesteyksiä, puhkaistiin rutiinisti kalvoja avautumisvaiheessa, käytettiin jatkuvaa elektronista sydänäänten seurantaa ja lääkkeellisiä kivunlievityksiä. Ero interventioiden määrissä oli matalan riskin synnyttäjien ja korkeanriskin synnyttäjien välillä pieni. WHO:n suositusten mukaan mm. edellä mainittuja interventioita pitäisi välttää tai niiden käyttö minimoida, koska niille ei ole tieteellistä perustaa normaalissa synnytyksessä. (6)

Kuinka voit tukea aktiivisuudessa?

Tutkimusten mukaan synnyttäjän saama jatkuva tuki ja aktiivisuuden tukeminen vaikuttaa mm. naisen synnytyskokemukseen, toimenpiteiden määrään ja synnytyksen lopputulokseen positiivisesti. (7) (8) (9) Synnytysammattilaisten hienotunteisuus, positiivinen kannustaminen, rohkaiseminen ja synnyttäjän kunnioittaminen tukevat naisen aktiivisuutta synnytyksen aikana. (7) (10) (11) (12) Myös lääkkeettömien kivunlievityskeinojen käyttäminen ja luottamuksellisen suhteen luominen kätilöön jo raskausaikana edesauttaa normaalia synnytyksen kulkua. (7) Inhimillisyyden ja synnyttäjän huomioimisen lisäksi tärkeää aktiivisuuden tukemista on vaihtoehtojen tarjoaminen (13).

Äitien synnytyskokemuksia kuunnellessa törmää usein siihen, että synnytys on sujunut kotona mukavasti omaan tahtiin, mutta siirryttäessä sairaalaan äidin aktiivisuus on laskenut. Aktiivisesta roolista luopumiseen voi olla monta syytä. Tavallisin lienee passivoituminen potilaan rooliin. Vieraassa ympäristössä ja vieraiden ihmisten työpaikalla voi tuntua haasteelliselta säilyttää päätäntävalta ja hallinnan tunne omasta synnytyksestään. Tärkeää onkin, että synnyttäjää rohkaistaan kuuntelemaan itseään ja kehoaan ja kannustetaan synnyttämään omalla tavallaan.

Aktiiviseen alatiesynnytykseen liittyy mm. pystyasennot, painovoiman hyödyntäminen, liikkuminen, lepo ja ravinto. Synnytyksen aikana kätilö voi tarjota juotavaa, laittaa syömistä tarjolle, rohkaista liikkumaan vapaasti, tehdä mukavan lepopaikan jossa voi levätä ja hyödyntää samalla painovoimaa, tarjota erilaisia rentoutumiskeinoja, ja vaikkapa omalla rauhallisella hengityksellä ja äänenkäyttömenetelmillä tukea synnyttäjän keskittymistä omaan hengitykseen. Synnyttäjän voi myös antaa vastaanottaa syntyvä vauva itse, mikäli se synnytysasennon puolesta on mahdollista ja hän niin haluaa. Kätilö voi rohkaista aktiivisuuteen vauvan hoivaamisessa ja kiintymyksen luomisessa jo heti syntymän jälkeen. Vauva on perheen, ei sairaalan.

Fyysisellä ympäristölläkin on merkitystä

Aktiivista synnytystä kannustava ympäristö on sellainen, joka tukee myös fyysisesti synnyttäjällä valmiiksi olevaa ajatusta aktiivisuudesta. Tilava synnytyshuone, jossa on valmiiksi erilaisia pystyasentoihin ja liikkumiseen rohkaisevia kalusteita ja apuvälineitä voi madaltaa synnyttäjän kynnystä esim. hakeutumaan juuri niihin asentoihin, jotka tuntuvat hänestä parhailta. Mikäli synnytyshuoneessa ei ole valmiiksi tarjolla esimerkiksi jumppapalloa, säkkituolia, lämpöpussia, niin synnyttävä perhe on varmasti mielissään jos kätilö tarjoaa erilaisia apuvälineitä ja vaihtoehtoja pyytämättä. Niiden käytössä ohjaaminen ja avustaminen on tärkeää, varsinkin tukihenkilöiden aktiivisuuden rohkaisemiseksi.

Sairaalaympäristössä aktiivisuuden kannalta on tärkeää myös se, että tilat ovat sellaiset joissa naista ei eroteta tukihenkilöstään eikä synnytyksen jälkeen äitiä vauvasta. Kodinomainen synnytysympäristö vaikuttaa kaiken kaikkiaan synnytyksen kulkuun positiivisesti ja vähentää toimenpiteiden määrää (14) (15). Kotisynnytyksissä aktiivisuus on usein helpompaa ja luonnollisempaa, kun ympäristö ja kätilöt ovat jo ennestään tuttuja. Kotona synnyttäessä rohkenee vapaammin toimia vaistonvaraisesti.

Synnyttäminen ei siis vaadi loisteliaita tiloja ja hienoja välineitä, vaan ennen kaikkea oman rauhallisen tilan, jonka voi kokea kodinomaiseksi ja turvalliseksi. Fyysistä ympäristöä tärkeämpää on kuitenkin psyykkinen ja sosiaalinen ympäristö ja siihen liittyvä empatia, inhimillisyys ja rauhallisuus.

Terhi Nummi

Lähteet

1 Virtanen O. ”Siis synnytyshän ei oo voimannäyttö, vaan se on voiman lähde” – Aktiivinen synnytys – yhdistyksen jäsenten tuottamat merkitykset raskaudesta ja synnytyksestä. Pro gradu tutkielma. Oulun yliopisto, Kulttuuriantropologia, 2011.

2 Kuo SC, Lin KC, Hsu CH, Yang CC, Chang MY, Tsao CM, Lin LC. Evaluation of the effects of a birth plan on Taiwanese women's childbirth experiences, control and expectations fulfilment: a randomised controlled trial. Int J Nurs Stud. 2010 Jul;47(7):806-14. Epub 2009 Dec 29.

3 Gaskin I. Birth matters - a midwife´s manifesta. Seven stories press, 2011.

4 The International MotherBaby Childbirth Organization (IMBCO). Kansainvälinen ÄitiLapsi -synnytyksenohjelma. http://imbco.blogspot.com/

5 Gindonis V. Äitilähtöisyys etusijalla Englantilaisessa sairaalassa. Missä haluat synnyttää? –kansalaisliikkeen sivusto, 10.3.2011. http://missahaluatsynnyttaa.blogspot.com/2011/03/aitilahtoisyys-etusijalla.html

6 Kvist LJ, Damiati N, Rosenqvist J, Sandin-Bojö AK. Measuring the quality of documented care given by Swedish midwives during birth. Midwifery, 2010 Sep: 10.

7 Leap N, Sandall J, Buckland S, Huber U. Journey to confidence: women's experiences of pain in labour and relational continuity of care. Midwifery Womens Health. 2010 May-Jun;55(3):234-42.

8 Barrett SJ, Stark MA. Factors associated with labor support behaviors of nurses. Perinat Educ. 2010 Winter;19(1):12-8.

9 Hodnett ED, Gates S, Hofmeyr GJ, Sakala C, Weston J. Continuous support for women during childbirth. Cochrane Database Syst Rev. 2011 Feb 16;2.

10 Carlsson IM, Ziegert K, Sahlberg-Blom E, Nissen E. Maintaining power: Women's experiences from labour onset before admittance to maternity ward. Midwifery. 2011 Jan 13.

11 Moura FM, Crizostomo CD, Nery IS, Mendonça Rde C, de Araújo OD, da Rocha SS. Humanization and nursing assistance to normal childbirth. Rev Bras Enferm. 2007 Jul-Aug;60(4):452-5.

12 Moura FM, Crizostomo CD, Nery IS, Mendonça Rde C, de Araújo OD, da Rocha SS. Humanization and nursing assistance to normal childbirth. Rev Bras Enferm. 2007 Jul-Aug;60(4):452-5.

13 Buckley S. Gentle birth, gentle mothering – a doctor´s guide to natural childbirth and gentle early parenting choices. Celestial arts, 2009.

14 Hodnett ED, Downe S, Edwards N, Walsh D. Home-like versus conventional institutional settings for birth. Cochrane Database Syst Rev. 2005 Jan 25;(1):CD000012.

15 Hodnett ED, Downe S, Walsh D, Weston J. Alternative versus conventional institutional settings for birth. Cochrane Database Syst Rev. 2010 Sep 8;(9):CD000012.