10 yleisintä urbaanilegendaa synnytyksestä
1. Synnytykseen ei kannata valmistautua. Kyllä ne kätilöt sitten kertovat mitä pitää tehdä.
* Synnytys ja lapsen syntymä on yksi suurimmista elämää mullistavista tapahtumista.
Raskausaika kestää yhdeksän kuukautta ja on nimenomaan tarkoitettu siihen, että perhe valmistautuu ottamaan vastaan uuden jäsenen. Varsinkin ensisynnyttäjillä on edessään hyppy tuntemattomaan – huolellinen valmistautuminen synnytykseen ja vauvan hoitoon madaltaa riskiä mm. synnytystraumoihin ja synnytyksen jälkeiseen masennukseen sekä lisää todennäköisyyttä positiiviseen ja voimauttavaan synnytyskokemukseen.
2. Luonnollisesti käynnistyneellä ja keinotekoisesti käynnistetyllä synnytyksellä ei ole eroa.
* Sen sijaan, että laskettu aika ilmoitetaan päivämääränä se pitäisi ilmoittaa kuukautena: ”Vauvasi syntyy todennäköisimmin jossain kohtaa tämän neljän viikon aikana.” Synnytyksen luonnollista käynnistymistä tulisi odottaa siihen asti kunnes synnytys käynnistyy – siinäkin tapauksessa, että suunnitellaan sektiota! Valitettavasti moderni lääketiede ei vieläkään tiedä, mikä oikein käynnistää synnytyksen. Se tiedetään, että naisen keho tuottaa monimutkaisen hormonisekoituksen synnytyksen käynnistymisen hetkellä. Tämä sekoitus on mitä todennäköisimmin jokaisella naisella omanlaisensa. Tämä yksilöllinen hormonicoctail valmistaa äitiä ja vauvaa syntymän hetkeä varten, kohtaamaan toisensa. Prosessia ei voida jäljitellä synteettisillä aineilla! Käynnistetty synnytys johtaa usein moniin interventioihin synnytyksen aikana.
3. Synteettinen oksitosiini toimii samoin kuin kehon oma oksitosiini hormoni.
* Ei toimi! Vaikka kemiallinen koostumus on asiantuntijoiden mukaan sama (tai ainakin lähes sama), ongelma on siinä, että synteettistä oksitosiinia tiputetaan suoneen jatkuvasti ja usein suuria määriä kun taas käpyrauhanen vapauttaa oksitosiinia sykäyksittäin pieniä määriä (paitsi juuri vauvan syntymän jälkeen, jolloin naisen kehon oksitosiinimäärä on suurimmillaan). Lisäksi ei ole tarkkaa tietoa siitä, miten oksitosiini läpäisee istukan tai miten iso synteettinen oksitosiinimäärä vaikuttaa esimerkiksi vauvan oman oksitosiinituotannon käynnistymiseen.
4. Synnytyskipu on luonnotonta ja kamalaa eikä sitä voi kestää ilman kokovartalopuudutusta.
* Synnytyskipu on hyvin erilaista kuin mikään muu kipu. Se on aaltomaista: kipu alkaa, kovenee sen hetkiseen huippuunsa ja hellittää. Jokaisen supistuksen välillä on mahdollisuus levätä. Kivun kokemus on paljolti kiinni naisen korvien välistä. Mikäli haluaa lääkkeettömän synnytyksen, kannattaa päättää etukäteen, ettei pelkää kipua. Kipua kannattaa ottaa kädestä ja tehdä sen kanssa töitä kunnes vauva on syntynyt (istukka tulee usein omalla painollaan). Mikäli määrätietoiseen päätökseen ei ole mahdollisuuksia, voimavaroja tai päätökseen tarvittavaa asennetta, niin kannattaa varautua kipulääkkeen käyttöön synnytyksessä.
5. Kipulääkkeetön synnytys on vain urheita ja rohkeita varten.
* Urheudella ja rohkeudella ei ole asian kanssa mitään tekemistä, päättäväisyydellä kylläkin! Kivun kanssa tulee toimeen jos luottaa oman kehonsa oksitosiini ja endorfiinijärjestelmiin. Naisen ei tarvitse muuta kuin heittää ’uudet aivot’ (rationaaliset aivot) narikkaan ja antaa ’vanhojen aivojen’ kerrankin ottaa tilanteesta vallan. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että nainen tekee kuten parhaaksi tuntee – liikkuu tai on paikallaan, karjuu tai on hipihiljaa, sulkeutuu yksin vessaan tai soittaa kaikki naapurin naiset painelemaan selkää, huilaa säkkituoliin nojaten tai tanssii salsaa keskellä pöytää, katsoo leffaa tai lukee runoja. Siis tekee mitä tahansa, millä saa itsensä rauhoittumaan, sulkeutumaan omaan maailmaansa ja rentoutumaan supistusten aikana ja niiden välillä.
6. Suunniteltu keisarinleikkaus on turvallisin ja paras tapa synnyttää.
* Turvallisuus on vaikea termi määriteltäväksi. Tämän hetken tilastot mittaavat lähes yksinomaan äiti- ja lapsikuolleisuutta kun puhutaan turvallisuudesta. Useinkaan ei mietitä sitä, mikä vaikutus evoluutiobiologisesti ajateltuna on ihmiskunnalle sillä, että syntymätapahtumaan puututaan ja naisen sekä vauvan hormonitoimintaa häiritään tai estetään. Myöskään ei ole minkäänlaisia tutkimuksia siitä, mikä on naisen kokemus keisarinleikkauksesta. Onko alatiesynnytys ehkä voimaannuttavampi kokemus? Jos kyllä, niin millä tavalla? Suunniteltu sektio on iso leikkaus, joka ei ole riskitön. Ainakin USAssa äitikuolleisuus on kasvanut huomattavasti keisarinleikkausten määrän kasvettua.
7. Synteettisellä oksitosiinilla, epiduraalilla, ilokaasulla tai muilla kipulääkkeillä ei ole vaikutusta vauvaan.
* Kaikella, mitä naisen kehossa tapahtuu raskauden ja synnytyksen aikana, on vaikutusta kehittyvään ja syntyvään vauvaan. On kummallista, että raskausaikana varoitellaan syömästä homejuustoa ja polttamasta tupakkaa, mutta synnytyksen aikana naisen kehoon saa pistää jos jonkinlaista synteettistä, keholle vierasta ainetta! Kätilöt huom. – älkää valehdelko synnyttäjille, että aineilla ei ole vaikutusta! Tutkimustietoa esim. oksitosiinitipan vaikutuksista vauvaan ei juurikaan vielä ole. On esitetty kysymyksiä esim. siitä, voidaanko ajatella itsetuhoisan käyttäytymisen (esim. anorexia tai huumeiden käyttö) olevan yhteydessä synnytyksen aikaiseen toimintaan. Google: Primal Health Unit London.
8. Napanuora pitää katkaista heti vauvan syntymän jälkeen ettei veri pääse valumaan vauvasta takaisin istukkaan.
* Vauva saa happea napanuoran kautta kunnes napanuora katkaistaan. Verta pumppautuu istukasta vauvaan, ei toisinpäin! Napanuora kannattaa jättää paikoilleen kunnes istukka on syntynyt, jotta vauva saa kaiken mahdollisen veren ja veressä kulkevat aineet (esim. syntymän jälkeinen suuri määrä oksitosiinia) itselleen. Napanuoran välittömälle katkaisulle ei löydy muuta ’järkevää’ perustetta kuin sairaalan hoitokäytännöt: isoissa yksiköissä on kiire saada huone seuraavan asiakkaan käyttöön.
9. Sairaalassa ei sovi ajatella omilla aivoilla vaan pitää toimia kuten kätilöt/ lääkärit sanovat.
* Kyseessä on sinun kehosi ja sinun vauvasi – joten sinulla on oikeus sanoa se viimeinen sana! Uhkailu ja kiristys hoitavan henkilökunnan osalta eivät kuulu sopiviin käyttäytymistapoihin! On erittäin valitettavaa, jos kätilön tai lääkärin oman epävarmuuden takia joudutaan tilanteeseen, jossa toimitaan vasten synnyttäjän omaa tahtoa. Muista, että myös synnytyksen aikana on mahdollista kysyä toisen ammattilaisen mielipidettä, ts. vaihtaa hoitavaa ammattilaista.
10. Vauvan voi oikein hyvin kylvettää ja pukea hetimiten synnytyksen jälkeen.
* Ei voi! Ihokontaktissa äidin kanssa pysyminen on tärkeää kaikille vauvoille, ei pelkästään keskosille. Ihokontakti rauhoittaa vauvaa, edistää maidon nousemista rintarauhasiin ja antaa äidille ja vauvalle aikaa ja mahdollisuuden rakastua toisiinsa. Ihokontakti syntymän jälkeen ainakin tunnin ajan on olennaista kiintymyssuhteen optimaaliselle alulle.
Nainen, älä anna ympäristön ja/tai asiantuntijoiden pelotella itseäsi kykenemättömäksi synnyttämään!