Rakentavaa vuoropuhelua julkisen äitiysuollon kanssa

Duodecim-lehden numerossa 21/2002 HUSin naistenklinikan osastonylilääkäri Erja Halmesmäen ja naistentautien erikoislääkäri Terhi Saiston kirjoitti otsikolla "Onko täysiaikainen synnytys luonnollinen tapahtuma vai lääketieteellinen ongelma?"

Yhdistyksemme tärkeimpiä tavoitteita on etsiä rakentavaa vuoropuhelua julkisen äitiyshuollon kanssa ja tuoda julki kantaamme synnytysten hoidon periaatteista asiakkaan näkökulmasta. Emme halua julistaa synnytysteknologiaa möröksi, jota tulisi viimeiseen asti välttää, emme halveksi turvatoimia ja apukeinoja, joita synnytyssairaalat tarjoavat. Ainoastaan toimenpiteiden valikoimaton rutiinikäytäntö ja synnyttäjän joutuminen potilaaksi ovat niitä asioita, joita pidämme haitallisina. Ilokseni huomasin, miten samansuuntaisia huomioita Saisto ja Halmesmäki ovat tehneet!

Yksi syy toimenpiteiden yleistymiseen on pelko. Yhdysvalloissa jo pitkään vallalla ollut tapa syyttää synnytystapahtumaa ja -lääkäriä lähes kaikista lapsen ongelmista on levinnyt Suomeenkin. Suomessa potilasvakuutusyhdistykseen tulevista obstetriikan alueen valituksista 85 % kohdistuu synnytykseen. Myös keisarileikkaukseen liittyvistä asioista valitetaan, jopa 1,9 kertaa useammin kuin alatiesynnytyksestä.

Kirjoittajat puhuvatkin »blame and claim»-kulttuurista, jossa pelkäävät niin synnyttäjä kuin hoitohenkilökuntakin. Yksi valitettava seuraus tästä pelosta on se, että alun perin riskisynnytyksiä varten kehitetyt varotoimet valjastetaan myös matalan riskin synnytyksiin eli naisille, "jotka parhaimmassa tapauksessa synnyttävät lapsensa muutamassa tunnissa tarvitsematta lainkaan lääkärin apua eikä kovin paljoa kätilönkään", kuten kirjoittajat toteavat.

Halmesmäen ja Saiston kirjoituksessa luetellaan esimerkkejä synnyttäjille tehtävistä "hyvää tarkoittavista, mutta ei ehkä välttämättömistä toimenpiteistä": Peräruiske, häpykarvojen ajelu, laskimokanyyli, kalvojen puhkaisu ja välilihan leikkaus. Ajatukset näistä voivat Halmesmäen ja Saiston mukaan herättää terveessä naisessa jo etukäteen kauhukuvia. Synnytyspelkoja tutkineen psykologi Riikka Toivaisen mukaan potilaaksi ja autoritaarisen hoidon kohteeksi joutumisen pelko onkin hyvin yleistä raskaana olevien naisten keskuudessa. Merkillistä kyllä toimenpiteiden pelko voi johtaa jopa vaatimukseen keisarileikkauksesta (Saisto ym. 1999).

Myös jatkuva sydänäänten seuranta KTG-laittella on yleinen käytäntö, vaikka tutkimukset eivät ole vakuuttavasti osoittaneet sen hyödyllisyyttä, jopa päinvastoin! Äidin sairaalaantulovaiheen 20 minuutin KTG-rekisteröinti saattaa johtaa oravanpyörään, jossa perusteeton toimenpide seuraa toista. Kirjoittajat kuvasivat tuoretta tutkimusta, jossa pienen riskin synnyttäjät satunnaistettiin kahteen ryhmään: toisessa sikiön sydänäänet tarkistettiin tulovaiheessa dopplerlaitteella ja toisessa KTG:llä. Molemmissa ryhmissä syntyi yhtä hyväkuntoisia vauvoja, mutta synnytyksen kulkuun puuttuminen oli merkitsevästi todennäköisempi KTG- ryhmässä. (Mires ym. 2001).

Käyrää tulkitsevan lääkärin tulee todella osata asiansa - epävarmuus johtaa rekisteröinnin jatkamiseen, mikä puolestaan lisää uusien interventioiden riskiä. Arvostetun British Medical Journal- lääkärilehden pääkirjoituksessa esitettiin edellä kuvatun Miresin tutkimuksen pohjalta, että KTGrekisteröinnit pitäisi lopettaa matalan riskin potilailla (Goddard 2001).

Erityisen ansiokasta kirjoituksessa oli ratkaisun etsiminen lääkärien koulutuksesta, ja nimenomaan normaalin synnytyksen tunnistamisesta. On tiedettävä, milloin synnytyksen kulkuun tulee puuttua ja milloin ei. "Katsele, kuuntele ja tunne" on parhaita ohjeita, joita eräs nuori kätilö kertoi saaneensa vanhalta konkarikollegaltaan. Synnytyslääkäriksi opiskeleville voisi olla hyötyä samanlaisesta ohjenuorasta. Itselleni synnyttäjänä on ollut arvokasta vain tieto siitä, että paikalla on henkilö, joka osaa, tietää ja tunnistaa normaalin synnytyksen ja myös mahdolliset poikkeavuudet. Todellinen taitaja ei kilistele instrumentteja tarpeettomasti.

Miten sitten lääketiede voi kohdata tavallisen, luonnollisen synnytyksen? Tarvitaan yhä enemmän vuoropuhelua, vierailuja synnytysyksiköissä, yhteisiä koulutuspäiviä. Meidän tulisi myös rohkaista synnyttäjiä hyväksymään opiskelijoiden läsnäolo nimenomaan juuri silloin, kun synnytys "rullaa" nätisti. Mikä voisikaan olla hienompi oppimistilanne kuin olla todistamassa synnytyksen luonnollista rytmiä ja naisen vaistonvaraista viisautta?

Entä sitten »blame and claim» -kulttuurin synnyttämät paineet? Nostan kyllä hattua jokaiselle, joka työskentelee synnytysten hoidon kärkkäässä vaatimusviidakossa! Vauvaperheiden internet-palstoilla tulevat äidit vaativat jatkuvasti takeita siitä, että raskaaksi tulo, odotusaika, sikiön kehitys, synnytyksen käynnistyminen ja kulku ja vauvan unirytmiä myöten koko elämä tanssahtelee juuri heidän pillinsä mukaan - ja ellei, niin joku vedetään raastupaan! Tämä piirre synnytyskulttuurissa onkin todellinen haaste asennemuokkaukselle.

Luonnonmukaista synnytystä toivoville "blame and claim"-ajattelu lyö kapuloita rattaisiin. Henkilökuntahan ei saa mitään takeita siitä, että luomusynnyttäjä ei varmasti vaadi päitä vadille, jos tapahtuukin jokin ikävä yllätys. Olisi varmaan selkeintä antaa aina kirjallinen esitys toiveistaan synnytyksen suhteen, ja tehdä samalla selväksi, miten hyvin synnyttäjä tiedostaa oman vastuunsa. Halmesmäen ja Saistonkin mielestä asiakkaan valintojen selkeä kirjaaminen sairauskertomukseen on paikallaan. Näin lääkärienkin voi olla helpompi "hyväksyä (vaikka ei välttämättä ymmärtää) naisia, jotka haluavat synnyttää täysiaikaisen lapsensa sairaalassa »luomusti», ilman tarjoamiamme turvatoimia ja apukeinoja", he toteavat.

Vaan kukapa tietää - jospa ennakkoluuloton tutustuminen synnytyksen luonnolliseen kulkuun auttaisi hyväksymisen lisäksi näiden valintojen syvää ymmärtämistäkin!

Hanna Hirvonen

Goddard R. Electronic fetal monitoring. BMJ 2001;322:1436-7.

Halmesmäki E, Saisto T. Onko täysiaikainen synnytys luonnollinen tapahtuma vai lääketieteellinen ongelma? Synnytyksen oikea-aikainen interventio edellyttää hyvää kokemusta normaalista synnytyksestä ja sikiön sydänäänikäyrän tulkinnasta.Duodecim 2002;118:2157-8

Mires G, Williams F, Howie P. Randomised controlled trial of cardiotocography versus Doppler auscultation of fetal heart at admissionin labour in low risk obstetric population. BMJ 2001;322:1457-62.

Saisto T, Ylikorkala O, Halmesmaki E. Factors associated with fear of delivery in second pregnancies. Obstet Gynecol 1999;94:679-82.