Alkuvoimaa
Synnyttäjän tietoisuuden tilan muuttumista voidaan verrata orgasmissa koettavaan tajunnantilan muutokseen. Arkitodellisuus väistyy ja siirrytään vaistojen ja viettien maailmaan - voidaan myös puhua kontrollin vähenemisestä.
Tässä intuitiivisessa tilassa synnyttäjän hormonitasapaino on hyvä eikä synnytykseen yleensä tarvitse puuttua ulkoapäin. Naisen kehossa oleva viisaus pääsee toteutumaan.
Synnytyksen intensiivisessä vaiheessa nainen vetäytyy usein omaan maailmaansa, voihkii silmät ummessa, liikkuu ja ääntelee voimallisestikin. Ulkopuolisen silmin nainen saattaa näyttää avuttomalta, mutta hän on kaikkea muuta kuin avuton. Synnyttäjä kokee usein tuon keskittyneen tilan vahvana ja voimakkaana eikä yleensä epäröi, miten toimia.
Millä tavalla voisimme kuvata naisen tajunnantilan muutosta synnytyksen aikana? Sana synnytysregressio vie mielestäni harhaan, sillä se viittaa taantumaan ja häiriöön. Synnytyksessä naisen tajunnantilan muuttuminen on tervettä ja tarkoituksenmukaista, se edistää synnytyksen kulkua.
Kokemuksena tajunnantilan muuttuminen saattaa pelottaa, varsinkin jos se käsitetään kontrollin menettämisenä. Miksi me pelkäämme naiseuteen kuuluvaa alkuvoimaa ja emonvaistojen käyttämistä? Tuosta tilasta palataan taas arkitodellisuuteen kuten orgasminkin jälkeen, joten alkuvoimaista tilaa ei tarvitse pelätä.
Etukäteen ei voi tietää miten tulee toimimaan synnytyksessä: voihkiiko, huutaako, kiroileeko, heiluvatko nyrkit. Aggressiivisuus liitetään maskuliinisuuteen, feminiinisenä piirteenä sitä vierastetaan kulttuurissamme. Voisimmeko pitää aggressiota käyttövoimana, joka ei välttämättä ole tuhoavaa, vaan jota voidaan tarvita synnytyksessä? Pinteestä päästäkseen synnyttäjä saattaa tarvita voimasanojakin.
Luottakaamme naisen kehon viisauteen ja luokaamme sairaalaan ympäristö, joka auttaa synnyttävää naista pääsemään alkuvoimaiseen tilaan, toteuttamaan emonvaistoa.
Naisen ääni - myös huuto - kuulukoon!
Sydänääni 1/1996