Pikku Auroran syntymä kätilön, äidin ja isän kokemana

Kätilön kertomus

Olin jo neljä päivää aikaisemmin käynyt tutkailemassa tilannetta, kun Eijalla oli ollut säännöllisiä supistuksia muutaman tunnin. Tuolloin kohdunsuu oli auki parille sormelle ja pehmeää kanavaa oli vielä jäljellä. Lapsi antoi kuitenkin vielä odottaa itseään.

Eija soittaa neljän aikaan sunnuntaiaamuna: supistukset ovat alkaneet. Lähden matkaan ripeästi, koska minulla on ajomatkaa Heinolasta Lahteen noin 40 minuuttia.

Tunnelmallista valmistelua

Perillä on rauhallinen tunnelma, vaikka Eijalla on säännölliset napakat supistukset. Aarne täyttää vesiallasta, kantaa lämmintä lisävettä ulkoa padasta sisään. Puoli kuuden maissa Eija pulahtaa ammeeseen todettuani kohdunsuun olevan viitisen senttiä auki. Supistuksissa alkaa olla kipua, joten annan vielä homeopaattisen Sepian kipuja lievittämään.

Videot ovat jalustalla valmiina, joten laitan ne pyörimään. Järjestelen synnytysvälineet pöydälle, jotta löydän ne nopeasti tarvittaessa. Kertailen homeopaattiset elvytyslääkeohjeeni keinutuolissa keinutellessani ja kuunnellessani Eijan synnytysrytmiä. Aarne kantaa lisää lämmintä vettä, tarjoilee meille koivunmahla-vishyvesijuomaa. Tuli palaa räiskyen uunissa.

Synnytys etenee

Puoli seitsemän maissa Eija haluaa käydä vessassa. Ilmeisesti vauva jo painaa peräsuoleen. Supistusten välillä Eija kelluu ja rentoutuu ja supistusten aikana nousee polvilleen etukumaraan asentoon. Näen ja kuulen, että synnytys etenee hyvin: supistusten välit lyhenevät, Eija syventyy itseensä, äänet muuttuvat. Tuon asennon olen nähnyt aikaisemmin synnytyksen loppuvaiheessa: jalkojen venyttely, liikuttelu suoraksi koukkuun kontillaan. Kuulen jo "aijaijai, sattuu.."

Laitan pikkuhiljaa hanskat käteeni ja vauvan pyyhkeet sohvan reunalle ammeen läheisyyteen. Odottelemme vauvan syntymää; Eija istuu isossa ovaalin muotoisessa vesiammeessa, ammeen ulkopuolella isä Aarne ja minä. Huolehdin vielä, riittääkö filmi videossa. Eija haluaa vielä lämmintä vettä. Vauvan pää on jo kokeiltavissa emättimen aukossa. Eija tunnustelee vauvan päätä ja kysyy minulta, mikä on tässä edessä, onko se napanuora. Kiirehdin kokeilemaan. Ei ole onneksi napanuora, se on lakisauma eli kaikki hyvin!

Kylpyveden noutaja, komento takaisin!

Kysyn vielä Aarnelta, onko vauvalle jäänyt lämmintä kylpyvettä. Voi minua kätilöparkaa, eihän isää voi laittaa näin loppuvaiheessa kylpyvettä hakemaan! Haen Aarnen takaisin. Vauvahan syntyy!

Vesi ammeessa samenee, vauvan pää syntyy. Tällä on tukkaa, sanoo Eija. Viisi minuuttia voi odottaa vauvan pään synnyttyä sanoo teoria päässäni, joten rauhassa voimme odottaa. Vauva syntyy jo parin minuutin päästä, Eija auttaa itse rauhallisesti lapsensa maailmaan parin pienen ponnistuksen jälkeen: punatukkainen tyttö. Vähän täytyy napanuoraa kieputtaa, että saan hänet mukavasti äidin syliin. Emme muista katsoa syntymäaikaa kellosta, arvioimme sen 6.57, mikä pitääkin paikkansa videolta tarkistettuna.

NÄIN HELPPOA! TOSI KAUNISTA JA LEMPEÄÄ! VAALEANPUNAINEN JA PUNATUKKAINEN TYTTÖ!

Istukkaa odotellaan

Vähän aikaa sitten vauva oli äidin kohdussa ja nyt hän hengittelee äidin rinnoilla! Aarne katkaisee napanuoran sen sykinnän lakattua. Punatukkainen tyttö on isän sylissä ja käyn häntä vähän väliä katsomassa, kun odottelen istukkaa. Tyttö muuttuu vähän kalpeaksi, hengitys on nopeaa ja nenänsiivet heiluvat. Annan hänelle annoksen homeopaattista Aconitumia ja parissa minuutissa hän hengittää taas hyvin ja on väriltään vaaleanpunainen.

Odottelemme istukkaa: annan homeopatiaa, vauva imee molemmat rinnat, hieron Eijan jalkapohjia. Ompelen neljä tikkiä välilihaan ja yhden häpyhuuleen.

Painelen Eijan ristiselästä akupunktiopisteitä saadakseni istukan syntymään. Eija keinuttelee polvillaan lattialla sänkyyn nojaten. Puolen tunnin aika kummittelee mielessäni: kätilökurssilla opetettiin, että istukka syntyy 10 minuutin - puolen tunnin aikana lapsen syntymästä. Lempeissä syntymissä istukka syntyy hitaammin ja sen odottaminen vaatii kärsivällisyyttä. Istukka syntyy kaksi tuntia vauvan syntymän jälkeen ja kätilön painajainen on ohi. Verenvuoto on ollut koko ajan vähäistä, muuten olisi tullut lähtö sairaalaan. Tämä rauhallinen kotoinen tunnelma olisi lähdöstä särkynyt.

Syntymäpäiväjuhlat

Nyt minulla oli nälkä ja sanoinkin ääneen, että olisi aamupalan aika. Jonkin ajan kuluttua Aarne kutsuukin meidät valmiiseen pöytään. Voileipien lisäksi pöydässä on shamppanjaa ja jäätelökakku. Eijan ystävätär Merikin on saapunut luoksemme ja vietämme iloisen aamuhetken ihmetellen, miten synnytys voi olla näin iloista ja helppoa.

Katsomme videolta pienen punatukkaisen tytön syntymän. Meillä on hauskaa. Jokainen syntymä on erilainen. Tämä on helppo, hauska ja iloinen syntymä. Lisälahjana sain tästä vesisynnytysvideon. Sen katsominen tuo minut aina hyvälle mielelle. Eijan tietoinen henkinen valmentautuminen näkyy tässä syntymässä ja minulla oli kunnia olla sitä todistamassa ja nauttimassa!

Lea Putus-Talja

Äidin kertomus

Herään kello kolmelta. Vatsani on pinkeä ja supistaa. Mieheni nukkuu vieressäni. Haen rakkaan kasettini ja laitan sen soimaan. Aamunkoitto, ihanat sävelet, mieheni uni ja odotetut, "ihan oikeat" supistukset. Meille taitaa syntyä sunnuntaivauva.

Herätän Aarnen. Käytännön miehenä hän on ryntäämässä altaan täyttöön, mutta pyydän vielä jäämään, ei ole mikään kiire. Supistukset tulevat viiden minuutin välein. Soitan kätilölleni Lealle, joka lupaa lähteä matkaan. Sanon, että hänellä on hyvin aikaa syödä aamupalaa. Kun suljen puhelimen, olen iloinen siitä, ettei Lea ole kova syömään aamulla, sillä supistukset tulevat nyt minuutin välein.

Minuutti aikaa ehtiä pihan poikki!

Lähden hakemaan kesähuoneesta lamppua, jota Lea tarvitsee ommellessaan. Aarne laittaa tulta saunan padan alle. Vesivaraajamme ei riitä 800-litraisen altaan täyttöön. Nojailen kesähuoneen pöytään ja odotan, että supistus menee ohi, nappaan lampun ja päättelen ehtiväni pihan poikki kotiin. Lamppu jää sänkyni viereen, kun supistus huojuttaa minua kontallaan edestakaisin.

... mutta allashan piti varata tukalimpaan hetkeen...

Lea tulee kello viiden aikaan. Tutkittuaan hän toteaa kohdunsuun olevan 4-5 cm auki. Uskomatonta, tämä kaikki on tapahtunut kuin ilmaiseksi, huomaamatta. Mielessä väikkyy edellinen synnytyskokemus: tyly, kiireinen ilmapiiri, jossa avautuminen vaati monien tuntien rehkimisen ja kivun. Nyt saan olla kotona, tuttujen ihmisten, oman synnytyspesäni suojassa ja keskellä olohuonetta väikkyy lämmin vesi ovaalinmuotoisessa altaassa minua odottamassa. Lea kehottaa minua menemään altaaseen, mikäli aion ehtiä. Mutta allashan piti varata tukalimpaan hetkeen. Tämähän menee hienosti kuivalla maallakin ja eihän se vauva niin nopeasti synny, ajattelen. No, voisinhan uida moneenkin otteeseen, mietin mielessäni ja pulahdan altaaseen.

Voiko joku nauttia synnytyksestään?

Supistukset olivat edelleen säännölliset, minuutin välein. Supistusten aikana nojaan altaan reunaan ja keinun, ääntelen ja huokailen. Rentoudun täydellisesti supistusten välillä. Minuuttiin kerrallaan mahtuu keskustelua, vitsailua, hymyä, syvää rauhaa, kelluntaa, keinuntaa, nautintoa! Voiko joku nauttia synnytyksestään?? Eihän sen näin kuulu mennä. Tuskaa sen olla pitää ja instrumenttien kilinää. Vai pitääkö?

Synnytetään elämää!

Käytyäni välillä vessassa kipuihin on tullut muutos. Emmin, en tiedä minne mennä, mitä tehdä. Jos tämä kestää vielä monta tuntia, niin minne ryntään... Painaa, kiristää, tekee mieli ponnistaa. "Ponnistuttaa", sanon. Lea tulee keinutuolista ja kysyy, missä haluat ponnistaa. Mitä ihmettä! Eikö tämä olekaan valetunne, niin kuin Mikaelin kanssa, jolloin ponnistutti, vaikka kohdunsuu ei ollut vielä täysin auki. En ehdi miettiä muuta.Valtava voima vie minut mukanaan ja ponnistan. Kukaan ei kiellä tai käske. Ruumiini tärisee, tulen mukana minne vietkin, kipu, synnytetään elämää! Kalvot puhkeavat. Tunnen vauvan pehmeän pään. Tukka soljuu sormieni välitse. Lea tulee kokeilemaan. Aarnekin kokeilee; liikuttunut, helpottunut nauru.

Äskeisen rajun ponnistuksen jälkeen rauhaa. Alkuvaiheen tuntua vielä kerran, ihmettelyä. Nytkö jo saavut rakkaamme, nytkö jo! Toinen ponnistus on kuin hengitys, ei kipua enää. Vauva solahtaa veteen, otan sen vastaan edestä, Lea on takanani. Kohotan kohti ilmaa, maan ilmaa. Tytöllämme on liekinpunainen tukka, iho on kauttaaltaan vaaleanpunainen.

Kuin aamurusko

Mikä olikaan se perhonen, jolla on oranssinpunaa siivissään? Mikä olikaan tämän aamun rusko taivaalla, kun aloit, pikkuinen, tehdä matkaasi maailmaan? Tervetuloa tyttömme, punatukkainen tyttömme. Kaikista maailman nimistä Aurora sopii sinulle parhaiten. Kuin aamurusko nousit pilven takaa syliini hetki sitten.

Kiitokset Aktiivinen synnytys ry:lle mm. mahdollisuudesta lainata allasta. Lämpö ja vesi auttoivat paljon. Kiitokset Merille suuresta avusta valmistautumisessa. Kiitokset Lea Putus-Taljalle tuesta ja tämän hienon kokemuksen mahdollistamisesta sekä mahdollisuudesta kokea synnytys tietoisesti. Lean taitama homeopaattinen apu oli korvaamaton.

Eija Väisänen

Isän kertomus

Eija herätti minut kauniin musiikin soidessa ja sanoi: "Taidetaan saada sunnuntailapsi!" Olimme edellisenä päivänä kävelleet Vesijärven satamassa ja Lanu-puistossa ihailemassa vaikuttavia sementtipatsaita ja kaunista harjupuistoa valkovuokkoineen. Olimme myös arvuutelleet lapsen syntymäajankohtaa. Siis nyt, sunnuntain aamuyönä! Nyt syntymä tapahtuisi todella!

Laittaessani kätilön tuomaa videokameraa kuntoon kädet vähän tärisivät jännityksestä. Aloin täyttää allasta, mikä ei ollutkaan helppo tehtävä talossa, jossa on 300 litran kuumavesivaraaja. Lämmitin lisää vettä pihalla olevalla padalla ja kiikutin ämpärillä sisälle. "Lisää vettä, kuumempaa!" sain komentoja Eijalta. Toistasataa litraa vettä kannoin, ennen kuin veden määrä ja lämpötila tyydytti synnyttäjää.

Yö vaihtuu aamuksi

Aamu oli puolipilvinen, hiljainen ja rauhallinen pyhäpäivä. Oli ihanaa olla välillä ulkona ja kokea yön vaihtuvan aamuksi, tuoksut ja lintujen äänet. Pelastin samaisena aamuna kauniin punertavan perhosen, joka oli tarttunut hämähäkinseittiin kellarin portailla. Näytin sitä Eijalle, ennen kuin päästin sen vapaaksi.

Eija hallitsi tilanteen täysin

Kätilön tultua Eija pulahti altaaseen. Supistusten aikana hän oli polvillaan, nojasi altaan reunaan ja äänteli hiljaa. Hieroin ristiselkää, mutta se oli pelkkää kosmetiikkaa. Eija hallitsi tilanteen täysin. Supistusten välillä hän keskusteli kätilön kanssa ja naureskeli tai rentoutui.

Sameasta pilvestä liukui esiin lapsemme

Ollessani kylpyhuoneessa lapsen kylpyvettä laittamassa Lea-kätilö tuli sanomaan: "Tule katsomaan, lapsi syntyy!" Ryntäsin olohuoneeseen. Eija ponnisti ensimmäisen kerran ja lapsen päälaki tuli näkyviin. Sitten tuli pitkä, rauhallinen hetki. Hetken kuluttua, kun minä olin Eijan edessä ja kätilö takana, tapahtui. Vesi Eijan edessä samentui ja näkyvyys lapsen päähän katosi, mutta sameasta pilvestä liukui hitaasti esiin lapsen koko hahmo. Meidän lapsemme, huikaiseva tunne. Eija nosti lapsen itse vedestä, tai oikeastaan vain pää oli vedenpinnan yläpuolella, muu osa vielä lämpimässä vedessä. Punatukkainen ja tyttö, tarkistin.

Eija piti lasta sylissään ja kun napanuora oli lakannut sykkimästä, sain katkaista sen. Ihmeellistä, sain pidellä lasta sylissäni, kun istukkaa yritettiin saada syntymään. Meri Hallikainen, doula saapui 9.45. Hän oli lähtenyt Uudestakaupungista aamuyöllä ja oli pettynyt, kun ei ehtinytkään mukaan synnytykseen. Istukka haudattiin puutarhaan omenapuun alle, mutta lapsi oli syntynyt maailmaan. Aivan ihmeellinen tapahtuma, niin rauhallinen, nopea, lempeä oli lapsemme syntymä ja tapahtui meillä kotona, vesialtaassa keskellä olohuonetta. Kiitos Eijalle, rohkealle vaimolleni, joka halusi synnyttää kotona, ja Lealle, kätilölle ja kaikille, joiden apu mahdollisti tapahtuman.

Aarne Väisänen